Missä on brittiläinen sää?

Kohta tulee viikko täyteen sumusaarilla, mutta paikallinen sää loistaa edelleen poissaolollaan. Eikös täällä ole tapana lähteä hyvälläkin säällä sateenvarjon kanssa ulos, kun sitä ei koskaan kestä kauan? Yleensähän täällä ei hyvää säätä pitäisi olla alkuunkaan...

Ensimmäisenä päivänä oli vielä puolipilvistä, mutta nyt on takana viides peräkkäinen päivä, kun aurinko porottaa lähes tauotta pilviseltä taivaalta. Lämpömittaria ei ole ollut käytettävissä, mutta shortsit ovat ihan pätevä varuste alkuiltaan asti, ja suurimman osan päivästä ohutkin pitkähihainen paita on pahaa liioittelua. Jokaisella kauppareissulla on tullut hiki. Lämpimän lisäksi täällä on myös edelleen kauttaaltaan vihreää. Täysi kesä siis. En valita.

Tätä kotimaassa lukevien jalkapallon ystävien harmitukseksi voin todeta, että hu hu. Kävelin vihdoin tänään kotiovelta riittävän matkan oikeaan suuntaan ja löysin futiskenttiä. Olivat ehkä noin kilometrin päässä hirmuisen kokoisen puiston perällä. Niitä oli seitsemän, kaikki hyväkuntoisia ruohokenttiä. Suomessahan tällaisia on ehkä juuri ja juuri yhteensä seitsemän vähän isommissa kaupungeissa, ja ne on aina varattu seurojen käyttöön. Jos treenejä ei ole, maalit lukitaan. Nämä olivat täysin avoimia kaikille. Ja kuten todettua, hyvässä kunnossa. Ja nämä ovat siis vasta oman kulmakunnan lähikentät, minkähänlaisia kunnon treenipaikat mahtavat olla...

Tykkään.