Aikaa on kuitenkin mennyt jo melko perkeleesti, ja jotain kertomisen arvoisia asioitakin on ehtinyt kasaantumaan. Ei sillä että enää muistaisin puoliakaan - ainakaan juuri nyt - mutta viikonlopun tapahtumat herättivät viimein uinuvan bloggaajan.
Parinsadan metrin päässä meidän kämpältämme on ison tien ja vielä isomman tien risteys. Yhdessä suunnassa on jyrkkä ylämäki, joka siltä suunnalta risteykseen tullessa on jyrkkä alamäki. Tätä mäkeä pyörällä lasketellessani olen muutamaan kertaan miettinyt, kuinka helppoa tässä nimenomaisessa paikassa olisi päästä hengestään. Semminkin kun täällä jostain syystä liikennevalojen rytmi on erilainen kuin Suomessa. Kun yhteen suuntaan muuttuu vihreä keltaiseksi, muuttuu risteävän liikenteen punainen vilkkuvaksi keltaiseksi (Tarkoittaa ilmeisesti "voi mennä varovasti"). Risteystä keltaisilla ylittävä tilaa siis itselleen hyvin tukevan tapaamisen peltikerroksen kanssa.
Lauantainen tragedia ei liity kyseiseen ylämäkeen tai pyöriin. Ei välttämättä edes keltaisiin valoihin. Se kuitenkin alleviivaa osuvasti omaa näkemystäni risteyksestä.
Uutinen aiheesta täällä.
Kuulin lauantaina alkuillasta lukuisat sireenit, jotka pysähtyivät lähistölle. Pari tupareihin tulijaa kertoi nähneensä risteyksessä läjän poliisiautoja ja ambulansseja. Ja yhden elottoman ihmisen. Niin tyhmää kuin se onkin, niin tällaiset tuntuvat aina vähän hurjemmilta, kun ne tapahtuvat tarpeeksi lähellä.
Kirjoitan jostain kivemmasta, kun yliopiston verkko jaksaa siirtää riittävän monta kuvaa oikeaan paikkaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti